Hulda,

Tyypillinen työpäiväni: Istun koneella ja väsään taittoja, käsittelen kuvia, jne. - liian pitkistä teksteistä ja alivalottuneista ja epäskarpeista kuvista pitäisi saada tyylikästä ja luettavaa jälkeä. Editoin tekstejä, muokkaan ja ideoin otsikoita ja ingressejä. Tarvittaessa hankin kuva-aineistoa, kuvaan itse tai vaikka teen itse koko kuvan. Töitä on kausittain, ei vuoden jokaisena mahdollisena työpäivänä. Silloin kun töitä on, teen joskus vaikka 12-tuntisia päiviä.

Tarvitsen työssäni seuraavia taitoja: kärsivällisyys, lukutaito, yleissivistys, suomen kielen osaaminen, silmää kuville, (epä)täydellisyyden sietäminen,

Päädyin nykyiseen työhöni: Humanisti voi käyttää tutkintopaperinsa vaikka takan sytykkeenä, sen saivat aikaan Aho-Viinanen-Lipponen-hallitukset. En jäänyt itkemään vaan menin mukaan osuuskunnan perustamishankkeeseen. Loimme yhdessä muutaman muun rannalle jääneen akateemisen työhaluisen kanssa yrityksemme infran. Hankin lisää koulutusta, opiskelin graafista suunnittelua ja menin kaupittelemaan työtäni, näytteiden kera, potentiaalisille asiakkaille. Yllättävää miten paljon paperiviestintää maailmaan edelleen syydetään.

Näistä opinnoista on ollut minulle eniten hyötyä: Humanistina olen saanut rakkaalta yliopistoltani jonkinlaiset tutkimustaidot ja jonkinlaisen yleissivistyksen sekä oivaltanut, että aina voi oppia uutta. Olen myös oppinut sekä kriittisyyttä että avoimuutta suhtautumisessa tiedonhankintaan ja maailmanmenoon. Vanha viisaus kuuluu: "unohtaa saa, mutta lukenut täytyy olla". Eli pitää olla "massaa".

Vinkkini samoista tehtävistä kiinnostuneille: Ei ole mitään "uraa". Jos olisin ollut fiksu, olisin mennyt oikeustieteelliseen ja valmistunut sieltä pikavauhtia ja hankkinut vakituisen työn, silloin kun niitä oli. Paras vinkkini: älä tee niinkuin minä tein, vaan pysy kaukana taiteiden tutkimuksen laitokselta, jos et ole kuuluisaa taidesukua tai muuten karismaattinen tai markkinointiorientoitunut tai verkostoitunut vaikuttajayksilöiden kanssa. Humanisteja ei enää huolita mihinkään.