liina, erikoistutkija

Tyypillinen työpäiväni: Useimmiten aloitan työpäiväni tarkistamalla työpaikkani ajankohtaiset uutiset
ja katsomalla sähköpostit. Sen jälkeen siirryn jatkamaan kirjoitustyötäni, luen
välillä lähdekirjallisuutta ja etsin tutkimusaiheesta tietoa internetin tietokannoista.
Ideoin uutta käsikirjoitusta tai esitelmää. Välillä juttelen työtovereiden kanssa
työtehtävistä, työnteosta ja tutkimustuloksista. Jokaiseen päivään tulee
kuulua myös naurua!

Tarvitsen työssäni seuraavia taitoja: asiantuntijuus, verkostoituminen, ohjaaminen,

Päädyin nykyiseen työhöni: Sain tietää avautuvasta tutkijan paikasta silloiselta työnantajaltani. Mietin
pitkään työpaikan vaihtoa, enkä ollut siitä ollenkaan varma. Lopulta tutkimusaihe
ja parempi palkkaus saivat minut vakuuttumaan valinnan järkevyydestä. Siirryin
akateemisesta maailmasta sektoritutkimuslaitokseen.

Näistä opinnoista on ollut minulle eniten hyötyä: Sekä sosiologian että sosiaalipolitiikan opinnoista on ollut hyötyä. Erityisesti
siitä, että olen teoreettisesti suuntautunut ja pystyn soveltamaan erilaisia
metodologioita tutkimusaiheeni analyysissa.

Vinkkini samoista tehtävistä kiinnostuneille: Moni graduntekijä tai vastavalmistunut maisteri haluaa tutkijaksi. Tutkijan ammatti on vaativa: se edellyttää itsenäistä työtä ja jatkuvaa kehittymistä. Väitöskirjantekijä oppii tutkijaksi oman opinnäytetyönsä edetessä: lukeminen, kirjoittaminen, vertaisarviointi ja esiintyminen ovat olennaisia elementtejä tutkijuudessa. Pelkkä nimike ei tee kenestäkään tutkijaa.

Maisterin tutkinto ei ole oikotie tutkijan ammattiin, vaan se on polku. Kaikkien ei tarvitse
olla tohtoreita, mutta itsensä kehittäminen täytyy olla jokaisen aloittelevan tutkijan
tavoite. Jos lukeminen ei kiinnosta ja kirjoittaminen on vaikeaa, kannattaa harkita ammatinvalintaa uudelleen. Muuten työ alkaa kuormittaa liikaa ja into loppuu kesken.
Jos taitoja puuttuu, kannattaa hakea koulutusta tai opiskella itse lisää.

Työelämässä on ylä- ja alamäkiä. Aina löytyy joku, joka teilaa toisen tutkimustyön täysin
ja pilkkaa tämän asiantuntijuutta. Monet nuoret tutkijat kilpailevat keskenään
apurahoista ja pyrkivät loistamaan toistensa kustannuksella. Jotkut tutkijat eivät
pärjää yhtä hyvin kuin toiset (esimerkiksi he eivät saa julkaistua tai kirjoitettua
tarpeeksi) ja he keskittyvät henkilökohtaisuuksiin kritiikissään. Ei pidä kuitenkaan
lannistua ja lyödä hanskoja tiskiin. Sekä Suomi että maailma on täynnä kivoja
kollegoja ja mahtavia konferensseja. Ja mikä sen parempaa kuin se tietty
euforinen onnistumisen tunne, kun on julkaissut ensimmäisen artikkelinsa!

Tutkiminen on intohimoni.