Tyypillinen työpäiväni: Tyypillistä työpäivää ei opinto-ohjaajan työssä olekaan! Se on samanaikaisesti työn parhaita puolia, mutta joskus myös tekee työn raskaaksi. Ajanhallintaa ja työn organisoititaitoja tarvitaan tässä työssä paljon.
Työn ydintehtävä on tietenkin ohjaustyö - oppituntien pitäminen, yksilöohjaus sekä erikokoisten ryhmien ohjaaminen. Keskustelua, pohtimista ja selvittämistä. Ohjaaja kuuntelee nuorta ja tekee työtä nuoren hyväksi, jokaisen omista lähtökohdista ja tavoitteista lähtien.
Opon työhön kuuluu myös oppilas- ja opiskeluhuoltoryhmissä toimiminen, rehtorin kanssa tiivis yhteistyö, koko koulun henkilökunnan kanssa yhteistyö sekä huoltajien kanssa tehtävä työ. Verkostoituminen on tärkeää, sillä opolla tulee olla hyvät kontaktit lähialueen eri oppilaitoksiin sekä muihin nuorten kanssa toimijoihin. Työhön sisältyy paljon suunnittelua ja järjestämistä, mm. vanhempainillat, TET, yhteishaku, valinnaisaineet, kouluvierailut, tutustumiset ja myös omalla koululla järjestettävät tapahtumat. Erityispedagogiikan opinnoista on hyötyä, sillä meidän koulussamme on paljon myös erityisoppilaita, joten heidän koulupolkunsa suunnittelu yhdessä nuoren ja perheen kanssa sisältyy myös työhöni.
Tarvitsen työssäni seuraavia taitoja: stressinsietokyky, suunnittelu, yksin ja yhdessä toimiminen
Päädyin nykyiseen työhöni: Aloitin opiskelemaan Jyväskylän yliopistossa englannin opettajaksi. Englannin opintojen loppuvaiheessa ymmärsin, että kaipaan työelämältä jotain muuta kuin aineenopettajan töitä, ja ymmärsin että vahvuuteni ja mielenkiintoni ovatkin enemmän ohjaustyössä - siinä minua kiinnostaa yksilöön tutustuminen ja hänen tukeminen.
Minulle on tärkeää, että teen työtä jolla koen olevan merkitystä, ja sitä nuorten kanssa opintojen, urasuunnittelun ja elämän pohtiminen todella ovat. Myös englannin opettaminen ja osaaminen on mielestäni tärkeää, mutta itselleni ohjaustyö on kiinnostavaa ja motivoivaa - nautin työstäni.
Näistä opinnoista on ollut minulle eniten hyötyä: Ohjausalan maisteriopinnot olivat monipuoliset ja antoisat, ja tietenkin ohjauksen opinnot antoivat paljon. Oma monipuolinen koulutus- ja työtausta on ollut hyvä pohja opinto-ohjaajan työssä toimimiselle. Aineenopettajan opinnot antoivat paljon ymmärrystä ja osaamista luokkaopetukseen ja koulumaailmaan, jonka kautta koen myös että toimimiseni opettajien kanssa yhteistyössä on helpompaa. Nyt ymmärrän paremmin koulun toimintaa myös aineenopettajan näkökulmasta, joka joskus voi olla erilainen verrattuna ohjaajan ajattelumaailmaan.
Sivuaineistani ohjaustyössä tärkein on erityispedagogiikka, jota opettajien perustutkinnoissa on vain vähän, mutta koulumaailmassa erityispedagoginen osaaminen on arkipäivää. Sosiologian perusopinnot auttavat yhteiskunnan ja sen sosiaalisen ulottuvuuden ymmärtämistä. Myös Intercultural Studies opintokokonaisuus avarsi ajatteluani ja antoi valmiuksia erilaisten kulttuurien kohtaamiseen.
Vinkkini samoista tehtävistä kiinnostuneille: Ohjaajalle kaikki kokemus on plussaa! Kokemus erilaisista työtehtävistä auttaa työelämän ymmärtämiseen. Tutustu eri oppilaitoksiin, kysele ihmisten kokemuksia opinnoista ja töistä, kuuntele tuttavien urapolkujen tarinoita. Kaikkialla on mahdollisuuksia oppia uutta ja ammentaa tähän työhön. Opinnoissa laaja koulumaailman osaaminen on eduksi, mutta myös muut sivuaineet rikastuttavat ihmisten kanssa tehtävää työtä - jos nyt opiskelisin lisää, opiskelisin psykologiaa ja ehkä myös aikuiskasvatustiedettä. Ohjaustyötä ei kuitenkaan tehdä pelkästään kouluissa eivätkä ohjausalan opinnot suuntaa pelkkään koulumaailmaan, joten kaikki itseä kiinnostavat aineyhdistelmät tukevat työllistymistä.
Paras vinkki kenties on kuitenkin itsestään huolehtiminen - ohjaaja ei voi olla tueksi muille, jos on itse aivan väsynyt. Siksipä taito suunnitella omaa ajankäyttöä, rajata työtehtäviä ja omien tarpeiden tunnistaminen vapaa-ajalla ovat myös tärkeitä.
