Sanna,

Tyypillinen työpäiväni: Ei ole tyypillistä työpäivää. Työhön kuuluu paljon opetusta isoille ja pienille ryhmille, opinnäytteiden ja opintojen ohjausta, erilaisia suunnittelu- ja kehittämistehtäviä, tutkimusta ja hankkeiden koordinointia sekä yhteistyötä muiden yksiköiden, muiden yliopistojen ja laitoksen sidosryhmien kanssa. Päätyön ohella teen paljon maantieteen kouluopetukseen liittyviä asiantuntijatehtäviä.

Työpäivät ovat täynnä vuorovaikutusta: opetusta, ohjausta, palavereita, sähköpostia, puheluita ja juttutuokioita käytävillä. Myös tietokoneen ääressä tulee vietettyä riittävästi aikaa.

Työssäni matkustan tällä hetkellä enimmäkseen (ja joskus liikaa) kotimaassa, mutta ajoittain myös ulkomailla.

Tarvitsen työssäni seuraavia taitoja: vuorovaikutustaidot, pedagogiset taidot, ongelmanratkaisu- ja organisointitaidot,

Päädyin nykyiseen työhöni: Suoritin maisterin tutkinnon vuonna 1997 ja minusta piti aluksi tulla maantieteen ja biologian opettaja. Amazon-ryhmässä tehdyn gradun myötä innostuin tutkimuksesta ja jatkoin tohtorin tutkintoon samassa tiimissä. Onnekseni minulla oli vakaa rahoitus väitöskirjatyölle FIGARE-ohjelman kautta, joten en joutunut jatkuvasti työstämään rahoitushakemuksia.

Väitöskirja ja FT-tutkinto valmistuivat pienen perhelisäysviivytyksen jälkeen 2003 ja vuonna 2004 sain määräaikaisen paikan luonnonmaantieteen yliassistenttina. Työhön kuului opetusta ja tutkimusta, mutta samanaikaisesti laitoksella tarvittiin sairauspoissaolon vuoksi joku pikaisesti laatimaan opetussuunnitelmia ja opinto-opasta. Tartuin tilaisuuteen ja innostuin koulutuksen suunnittelusta ja kehittämisestä.

Vuonna 2006 lehtorimme eläköityi ja koska tehtävä painottui opetukseen, opettajankoulutuksen koordinointiin ja koulutuksen kehittämiseen, se kiinnosti minua kovasti. Kokemukseni opetussuunnitelmatyöstä oli antanut minulle tehtävää ajatellen tarvittavia valmiuksia ja syksyllä 2006 aloitinkin siis nykyisessä työssäni yliopistonlehtorina.

Opintoaikainen tutkimuspainotus kääntyikin siis opetuksen ja koulutuksen kehittämisen suuntaan ja viihdyn hyvin nykyisessä tehtävässäni. Yliopisto on siinä mielessä mahtava työpaikka, että oman työn sisältöön ja kehittymiseen voi vaikuttaa paljon. Lisäksi yliopisto tarjoaa paljon mahdollisuuksia kouluttautumiseen työn ohella ja monet asiantuntijatehtävät myös kehittävät omaa osaamista.

Näistä opinnoista on ollut minulle eniten hyötyä: Kaikista opinnoista on aidosti ollut hyötyä, sillä opetan hyvin erilaisilla ja usein erilaista osaamista integroivilla kursseilla ja ohjaan opinnäytetöitä erilaisista aiheista.
Kursseista ovat parhaiten jääneet mieleen ne, joissa tein itse aktiivisesti jotain: seminaarit, harjoitustyöt, kenttäkurssit ja opinnäytteet. Kuitenkin myös innostavien ja asiantuntevien luennoitsijoiden kuunteleminen on muokannut ja avartanut maailmankuvaani.

Erikseen on vielä mainittava kenttäreissut Amazon-tiimin kanssa. Toisten työskentelyn seuraaminen ja oman työskentelyn altistaminen toisten arvioinnille ovat tärkeä osa ammatillista kasvua. Myös yksin reissaaminen mitä omituisimmissa paikoissa kasvattaa ja opettaa itsetuntemusta.

Vinkkini samoista tehtävistä kiinnostuneille: Tutustu itseesi, kuuntele itseäsi ja luota siihen, että valitsemasi tie kantaa!
Varmuuden vuoksi ei asioita kannata tehdä, sillä tulevaisuuden osaamistarpeita on lähes mahdotonta ennustaa.

Aina ei kuitenkaan voi keskittyä pelkästään kivoihin juttuihin, vaan tutkinnon suorittaminen edellyttää määrätietoisuutta ja kovaa työtä. Silloin tällöin kannattaa myös astua ulos omalta mukavuusalueelta - ikinä ei tiedä mihin tuo harppaus voi johtaa.
Yliopistokoulutus on oman tulevaisuuden rakentamista, eikä jonkun toisen määrittämien tavoitteiden suorittamista. Opintoihin ja oheistoimintoihin kannattaakin suhtautua nälkäisesti. Opintojen aikana tarjoutuu usein mahdollisuuksia osallistua erilaisiin projekteihin ja prosesseihin - niihinkin kannattaa tarttua.

Toisaalta ei kannata haalia liikaa tekemistä, koska turha, itse aiheutettu kiire vaikeuttaa keskittymistä ja saattaa tuottaa jatkuvaa riittämättömyyden tunnetta. On ihan sallittua välillä keskittyä harvempiin asioihin ja kokea tunne siitä, että on tehnyt jotain kunnolla. Se kantaa pitkälle!