Maukka,

Tyypillinen työpäiväni: Metsätöitä, kuntoilua, marjastusta, veteraanityötä, työnohjausta huostaanotettujen lasten sijaisvanhemmille sopimuksen mukaan harvakseltaan, tutkimusta arkistoissa ja haastatteluin isäni elämäkertaa varten, kirjoittamista ja esitelmiä aiheesta

Tarvitsen työssäni seuraavia taitoja: kokemusta lastensuojelusta, taitoa ja kokemusta ryhmä- ja asiakastyöstä, laajaa kokemusta päätöksenteosta kunnalliselämän päätöksenteossa mukana olleena yli 30 vuotta,

Päädyin nykyiseen työhöni: Hakeuduin armeijan työhön varusmiespalvelun jälkeen, toimiupseeriksi v. 1967. Armeijalla ollessa opiskelin iltalukiossa keskikoulun ja lukion ja kirjoitin 1980. Kotia maalle juurilleni oli etelän kaupungissa ikävä koko ajan. Lukion jälkeen lähdin opiskelemaan alaa, jolla oli työtä ja arvelin omien kokemusteni olevan hyvänä apuna auttaa niitä, jotka ovat päähän potkittuja tai hätää kärsiviä. Lapsena hoidin sairaita vanhempiani, hoitajasyndroomako jäi päälle? Palasimme perheineni 17 vuoden jälkeen synnyinkuntaamme ja olin täällä sosiaalityöntekijänä 16 vuotta. Lastensuojelua oli enemmän kuin ehdin tekemään. Perustimme kotiimme perhekodin vaimoni kanssa v. 1995. Viimeiset sijaislapsemme aikuistuivat kolme vuotta sitten ja silloin jäin eläkkeelle 64-vuotiaana. Olen jatkanut alalla työnohjaajana monien muiden harrastusteni ohella. Sijaislapsemme pitävät yhteyttä, vierailevat meillä ja olemme heille vanhempia ja isovanhempia heidän lapsilleen loppuelämämme. Biologiset poikamme perheineen hieman kyselevät milloin meillä perhekoti loppuu. Isovanhemmuudestamme on kilpailemassa tavallista isompi perhe.

Näistä opinnoista on ollut minulle eniten hyötyä: Opinnoista on jo niin kauan, että tuntuu kuin kaikki olisi jo unhon yössä. Laitos- ja avohuolto, psykologia, geriatria, auttamismenetelmien harjoittelu käytännössä erikoistumisharjoitteluineen olivat ainakin hyvänä runkona. Kaikki muistiinpanoni Tampereelta ja muista opinahjoista ovat edelleen tallella. Armeijan sotakouluista en osaa sanoa olisiko niistä mitä hyötyä, ehkä jotain, koska erikoistuin taloushuoltoon ja esikunta-alaan. Sosiaalityöntekijänä asiakastyö,arkistointi ja kaikenmoisen paperisodan pyörittäminen oli helpohkoa, vaikka tietokoneet aikanani erilaisine uusine ohjelmineen vaativat koko ajan työssäoppimista lisää.
Sosiaalityöntekijänä suoritin työnohjaajaopinnot ja olen ohjausta tehnyt kaupungin työntekijöille, sijaisvanhemmille ja olemme olleet ohjauksessa koko perhekodin ajan. Perusturvassa olen ollut lautakunnassa kaikissa rooleissa, asiantuntija, työntekijä, esittelijä vs.sosjoht., ltkjäsen, ltkpj.,kaup.hall.edustaja ltk:ssa, maakunnallisella tasolla sairaanhoitopiirissä ja eritysihuoltopiirin valtuustossa jne.

Vinkkini samoista tehtävistä kiinnostuneille: Ei saa jäädä tuleen makaamaan. Jos jokin asia tökkii, niin kysymällä ja puhumalla asiat lähtevät rullaamaan paremmin. Työyhteisöissä oleminen on oma lajinsa, ryhmäytyminen työporukkaan ja identiteetin löytäminen itsestään ja ammatissaan on yksi avain. Kaikki päivät eivät voi olla voittoja, vaikka aina se V-alkuisena olisikin mielessä. Menetyksien tullessa, muutokset omassa terveydessä tai muutokset työyhteisössä, ikävä pomo tai työkaveri, huono palkka tai vaikeat työajat, työmatkat, perhesuhteet. Näiden kaikkien yhteensovitusta oman ammatin hoitaminen on.