Auli,

Tyypillinen työpäiväni: Olen freelancer-musiikkitoimittaja (toiminimi), ja teen töitä lehdille, orkestereille, festivaaleille ja kulttuuri-instituutioille. Osa töistä on journalistisia artikkeleja ja kritiikkiä, osa käsiohjelmatekstejä tai markkinointimateriaalia. Silloin tällöin kirjoitan "omaan alaani" eli kirjallisuuteen liittyviä artikkeleja tai esseitä. Toimenkuva saattaa välillä laajentua yllättäviin suuntiin: tällä hetkellä autan esimerkiksi Kansallisoopperan pukunäyttelyn kuratoinnissa sekä kustannustoimitan käännösrunokokoelmaa. Silloin tällöin työhöni kuuluu myös kääntämistä tai some-tiedottamista. Lisäksi nostan silloin tällöin palkkioita esiintyvänä muusikkona ja runonlausujana.

Tarvitsen työssäni seuraavia taitoja: luovuus, syvällinen jäsentely- ja hahmotuskyky, hyvä suomen kieli,

Päädyin nykyiseen työhöni: Musikkitieteen luennolla professori antoi vinkin musiikin alan verkkolehdestä, joka etsi kirjoittajia. Päädyin päätoimittamaan verkkolehteä, ja siitä minut bongasi klassisen musiikin aikakauslehti. Laajalevikkisenä mediana se toimi hyvänä käyntikorttina, ja aloin saada työtarjouksia yhä uusilta tahoilta. Vähitellen säännöllinen toimeksiantajien verkosto oli vakiintunut.

Näistä opinnoista on ollut minulle eniten hyötyä: Tietyt musiikkitieteen luennot ovat kieltämättä antaneet minulle musiikkitoimittajahommiin hyödyllistä substanssia, mutta suurin osa sisältöosaamisesta on kuitenkin tullut oman musiikkiharrastuneisuuden kautta. Yliopisto-opinnot ovat kypsyttäneet ajattelua, auttaneet jäsentämään komplekseja kokonaisuuksia, kehittäneet kirjoitustaitoa sekä kykyä kiinnostua mitä moninaisimmista asioista, mikä on työssäni oleellista. Opiskeluaikana hieman pelkäsin, että opintoni olisivat liian pirstaleista "yleishumanismia", sillä opiskelin niin monia aiheita Puolan historiasta teoreettiseen filosofiaan ja elokuva-analyysiin. Työssäni kulttuurikentällä on kuitenkin käynyt selväksi, että juuri perehtyneisyys ja innostus moniin taidelajeihin, laaja kielitaito sekä ymmärrys historiasta, estetiikasta ja kulttuurista on ollut valttikortti. Monipuolisuus on antanut tarttumapintaa yllättävän erilaisiin työtehtäviin, olen herättänyt kiinnostusta ennalta-arvaamattomissakin tahoissa ja päätynyt tekemään asioita, joihin minulla ei ole muodollista koulutusta.

Vinkkini samoista tehtävistä kiinnostuneille: Opiskeluaika on minusta ennen kaikkea ajattelun kypsymistä ja sivistyksen kartuttamista varten. Siksi siihen ei ehkä kannata suhtautua liian päämäärähakuisesti, vaan opiskella sitä, mikä herättää intohimoa. Kulttuurialalla ei olla juurikaan kiinnostuneita CV:eistä (minulta ei ainakaan ole kukaan kysynyt aiempaa työkokemustani tai koulutustani) vaan erottuvista persoonista jotka löytävät asioihin tuoreen näkökulman ja joilla on laaja tietopohja. Olen myös huomannut, että kyky tehdä töitä lyhyellä varoitusajalla on hektisessä kulttuuriskenessä iso valtti. Oma virheeni on ollut liiallinen stressinotto: lukuisien toimeksiantojen viidakossa ja freelancereiden epämääräisessä ja usein valitettavan suojattomassa elämässä rentous on avainsana, jotta nopeatempoisessa ja sekavassa arjessa selviää.