Eeva, projektipäällikkö

Tyypillinen työpäiväni: Olen projektipäällikkönä kehittämishankkeessa, jossa toimin ryhmänvetäjänä nuorten ryhmälle. Työpäiväni ovat vaihtelevia, mutta tyypillisesti ne koostuvat tapaamisten suunnittelemisista, ryhmätapaamisista, nuorten kontaktoinnista, yleisistä työpaikan palavereista ja toisinaan verkostoitumis -, valmennus-, tai kouluttautumistilaisuuksista työpaikan seinien ulkopuolella. Saan vaikuttaa melko paljon omiin aikatauluihini työssäni, ja joustavan työajan suunnittelu vaatii myös vastuullista otetta ja taitoa johtaa itseään.

Tarvitsen työssäni seuraavia taitoja: asiakaslähtöisyys: kuunteleminen, tiimityö, hyvä teoriapohja tutkittua tietoa hoitotyöstä jne, yhteistyö-, vuorovaikutus- ja oppimistaidot, sekä suullinen että kirjallinen viestintä tärkeää, luovuus,

Päädyin nykyiseen työhöni: Valmistumiseni jälkeen hain aktiivisesti töitä noin kuuden kuukauden ajan. Kuulin nykyisestä työpaikasta työhönvalmentajani kautta, joka myös tunsi työnantajani. Työhönvalmentajan asiakkaaksi meneminen oli selkeästi käännekohta työnhaussa.

Sain valmentajan kautta paljon uusia vinkkejä, tsemppiä itsensä markkinointiin ja reflektiota omaan työtilanteeseen. Vaikka yleissivistävä koulutukseni mahdollistaa laajat valmiudet työllistyä eri sektoreille, työhönvalmentajan avulla sain lisää tarttumapintaa työnhakuun sen sijaan että olisin puurtanut päivät hakemuksia itsekseni.

Näistä opinnoista on ollut minulle eniten hyötyä: Opintoni eivät ole tuoneet minulle tiettyä ammattia, mutta yleissivistävä kokonaisuus on antanut paljon tarvittavia työelämätaitoja. Näitä on myös täytynyt työnhaussa tuoda itse aktiivisesti esille, sillä varsinaisesti historian maisterius ei kerro välttämättä työnantajille kaikkea.

Erityisesti pääaineopintoni ovat taanneet kiitettävät valmiudet itsenäiseen työskentelyyn, mittasuhteiden tarkasteluun sekä laajojen kokonaisuuksien käsittämiseen ja olennaisten asioiden huomaamiseen. Samoin sivuaineopinnot ovat tukeneet kykyä ajatella asioita monelta kantilta myös kriittisellä otteella.

Vaikka varsinaisesti työssäni en ole tarvinnut esim. yhdenkään tentin tarkkoja sisältöjä, kyky organisoida omat opinnot, tehdä yhteistyötä muiden kanssa ja nähdä mahdollisuuksia omissa vahvuuksissaan ja mielenkiinnoissaan ovat olleet tärkeimmät työelämään valmistaneet seikat.

Vinkkini samoista tehtävistä kiinnostuneille: Usein ns. yleistutkintoa humanistisista tieteistä ei pidetä lähtökohtaisesti ammattiin valmistavana, mutta tutkinnon kautta saatavat valmiudet työelämään ovat mittavat. Oman osaamisen kiteyttäminen ja vahvuuksiensa "myyminen" korostuu työnhaussa, jossa mielestäni tutkinnon pääaineella tms. ei ole lopulta niin paljon merkitystä - asenne ratkaisee, kuten usein kuulee sanottavan.

Kaikenlainen työkokemus kerryttää työosaaamista, myös vapaaehtoistyö, joka toimi myös ponnahduslautana nykyiselle työlleni järjestömaailmassa, vaikka täysin samoissa tehtävissä en olekaan aiemmin toiminut. Rohkaisisinkin kaikkia vielä vähän epäröiviä humanisteja tunnistamaan omia vahvuuksiaan ja käymään vaikka juuri työvalmentajan tai mentorin puheilla - yleistutkinnon ihmisille on kuitenkin laajasti työmahdollisuuksia.

Omaa osaamista tulee myös olla valmis päivittämään ja hyppäämään epämukavuusalueelle. Itse olisin nykyisessä projektityössäni hyötynyt opintojen aikana tehdyistä työelämäkursseista tai projektikursseista, joskin tällä hetkellä opin asioita työtä tehdessäni.